perjantai 30. maaliskuuta 2012

Jotain konkreettista

Aamulla lähdimme tutustumaan betonitehtaaseen! Betoniautoja ja työmiehiä näimme vain kuvissa ja esittelyvideossa, pölyä emme niissäkään. Oheisessa kuvassa kymmeniä tehtaita omistavan betoni-imperiumin viestintäpäällikkö selostaa modernin tehtaan hienouksia pienoismallin avulla. Puut vihertävät ja lehmät laiduntavat tehtaiden vieressä, joissa vanhat autonrenkaat poltetaan energiaksi täydellisen prosessin ansiosta ympäristöä suojellen. Koska tehdasyhtymä omistaa monen muun asian ohella sopivasti myös televisiokanavan, pääsee jokainen italialainen varmasti nauttimaan tästä totuudesta!

Tehdas työllistää paljon harjoittelijoita, kuitenkin pääasiassa jo valmistuneita pidemmäksi aikaa tai AMK-opiskelijoita. Pääkonttori oli rakennettu julkisivua myöten kokonaan siitä itsestään, joka on toki loogista mutta vähemmän silmiä hivelevää kuin keskimääräinen italialainen pytinki.

Seuraavaksi tapasimme koululla ryhmän opiskelijoita. Istuimme tuttuun tapaan eteen kateederille ja vastailimme opiskelijoiden kysymyksiin koulujärjestelmästä, ruuasta, vapaa-ajasta ja tietenkin siitä, mitä mieltä olemme Italiasta ja Gubbiosta. Ihan hyvää mieltä olimme.


Iltapäivällä pidimme todella intensiivisen session opettajien ja rehtorin kanssa. Ensin kuulimme Italian koulujärjestelmästä, jonka jälkeen Mirjami kertoi oppipajasta. Seurannut pitkä keskustelu syvensi kaikkien osapuolien ymmärrystä toisistaan. Opintoviikot, jaksojärjestelmä, näytöt, ja arviointi eivät olleet ihan helpoimmasta päästä selvittää, mutta onnistuimme. Siitä aina tiesi selostuksen tai esimerkin uponneen, jos sitä seurasi äärimmäinen italialainen äänekäs monen minuutin pulina ja käsien viuhtominen ennen kuin englanninopettajat pyysivät täsmennyksiä. Synteesinä vieraat vakuuttuivat, että italialainen systeemi kaipaa muutosta, joka heillä onkin oikeasti edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti