torstai 14. huhtikuuta 2016

Internationalisation strategies in Vocational Education and Training – seminaari Budapestissa 5.-8.4.


CIMO kannusti helmikuussa WinNovaa hakemaan apurahaa seminaariin, jonka tavoitteena oli antaa osallistujille eväitä kansainvälistymisstrategian laatimiseen. Seminaarin järjestivät Suomen, Hollannin ja Unkarin kansalliset toimistot ja seminaari oli jo kolmas teemaan liittyvä seminaari ja samalla myös osallistujamäärältään suurin.



 

Lähdimme matkaan Vaahtion Annen ja Kiviojan Tainan voimin. Muita suomalaisia oli mukana Tredusta, Hyriasta ja Cimosta ja osallistujia lähes 50 meidän lisäksemme Ruotsista, Tanskasta, Islannista, Virosta, Sloveniasta, Unkarista, Ranskasta, Unkarista, Kroatiasta ja Hollannista.

Budapestissa oli jo kesä: päivittäin lämpöasteita yli 20. Seminaaritilassa oli ensimmäisenä päivänä kuuma, kun tilassa ei ennakkoon ollut osattu varautua tällaiseen lämpöaaltoon ja hetken kesti saada ilmastointilaitteet uuteen tilanteeseen sopivaksi. Perinteiset konstit otettiin käyttöön ja ovet sekä ikkunat pidettiin auki.

 



Seminaaripäivät olivat tiiviitä: aloitimme klo 9 ja päätimme klo 17. Alustusten ja case-esimerkkien lisäksi järjestäjillä oli käytössään oikea menetelmäarsenaali: teimme perinteisiä ryhmätöitä, käytimme World café -menetelmää, jossa ryhmä siirtyy pöydästä toiseen kuuntelemaan aiemmin pohdittua ja lisäämään omia näkökulmiaan kokonaisuuteen, teimme omasta organisaatioistamme kukin kansainvälistymisen elinkaaren menneisyydestä lähitulevaisuuden kautta 15 vuoden päähän jne. Seminaari alkoi mukavasti, kun koetimme asemoida oman maamme ja organisaatiomme tilanteen asteikolla vähän – paljon liikkuvuuksia, vapautta koulutuksen järjestämisen toimintatavoissa, ammatillisten koulutuksen järjestäjien määrässä ja tutkintotarjonnan määrässä. Monessa arvioitavassa kohdassa olimme aivan kärkipäässä, mutta yleisesti myös vaihtelua esiintyi ja arvioitavat asiat olivat yllättävän vaikeita.



 

Ehkä mieleenpainuvin menetelmä oli ”Movie learning”, jossa erilaisten elokuvien kohtauksia katsomalla ja analysoimalla pohdimme, miten nämä kuvaavat esim. organisaatiokulttuuria laajemmin tai vaikkapa johtamisen toimintatapoja ja ihmisten käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Tunnelmat vaihtelivat itkusta nauruun, jännityksestä valtataisteluihin.

 

Seminaarin ansiosta meillä oli tilaisuus keskittyä vain kansainvälistymiseen ja kansainvälistymislinjaustemme eteenpäin viemiseen. Tavoitteena ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäisen strategiaversion valmiiksi saattaminen vielä toukokuun aikana. Pääsimme työssä alkuun ja nyt jatkamme samalla innolla eteenpäin. Yksi tärkeimmistä anneista oli ymmärrys strategian merkityksestä myös kansainvälisyyden osalta: olennaista ei ole erilainen keinovalikoima kansainvälistymisen edistämiseen vaan peruspohdinta siitä, miksi näitä keinoja käytetään ja miksi yleensä olemme kansainvälisyydessä mukana. Mikä on sen perimmäinen tarkoitus? Uskon, että löysimme meidän organisaatiomme osalta vastauksia tähän.  

 

 

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti