perjantai 27. toukokuuta 2016

5. pv / Vierailukohteena Voksenåsen Kultur og Konferansehotell (Oslo, Norja)

Uuteen kohteeseen

Torstai 26.5. jatkoi auringonpaisteen voittokulkua, kun siirryin matkalaukkuineni luovuttamaan huonetta Scandicissa. Hieman otsa kurtussa tämän toteutin, koska olin viihtynyt Scandicissa vallan mainiosti. Konferenssiin, jonka jaloista minut ajettiin matkoihini, tulisi osallistumaan Puolan presidentti Andrzej Duda, jonka turvallisuus osaltaan siis varmistettiin sillä, että minut siirrettiin toisaalle. Voksenåsenilla oli kuitenkin edessä lounaan valmistus 121 asiakkaalle ja lisäksi vielä henkilökunnalle, joten en voinut jäädä pohdiskelemaan yhteis-eurooppalaisia turvallisuusasioita, vaan suuntasin Scandicin tarjoamalla taksikyydillä ylemmäs Holmenkollenia.
Suomalaiselle voimakaksikollemme oli arpa heittänyt lounaan lämpimän piisin. Päivän ravitsemisagendalla oli valmistaa turskaa, kanaa, pari kastiketta, kookos-riisiä, pottumuusia ja kasviksia kahdella tapaa. Itsekseni fundeerasin hiljaa mielessäni, että olisipa se ollut erikoinen reissu Norjaan, jos ei vastaan olisi tullut turskaa. Näin siis tämäkin osio tuli rastitettua suoritetuksi ja sain siltä osin mielenrauhan.
Turska sai ensin osakseen suolakylvyn ja sen jälkeen hemmotteluhoidon sitruunankuorella ja tillillä, jonka jälkeen ne päätyivät uuniin. Kanan koipi- ja reisipalat taasen päätyivät piimänaamion ja jauhohoidon jälkeen rasvakylpyyn. Keittiömestari naureskelikin, että voin kirjoittaa blogiin tehneeni norjalaista perinneruokaa Kentucky Fried Chickeniä. Lounaasta muodostui varsinainen succée, joten itseämme selkään taputellessa korjasimme jälkemme ja esivalmistelimme seuraavan vuoron ruokia.



Menestyksestä huumaantuneina päätimme lähteä pienen hengähdystauon jälkeen kohti Oslon keskustaa ihan turisteina. Ensimmäinen pysäkkimme oli Gustav Vigelandin suunnittelema ja toteuttama veistospuisto, joka lajissaan on maailman suurin (http://vigeland.museum.no/en/vigeland-park). Se on myös yksi Norjan suosituimmista turistinähtävyyksistä. Puistoalueella on yli 200 Vigelandin veistosta ja se on myös erittäin suosittu vapaa-ajanviettopaikka erityisesti kesäisin, jolloin sinne keräännytään grillaamaan ja viettämään picniciä. Meidänkin vierailumme aikana oli nurmialueella siinä määrin moni grilli kuumana, että harmittelimme grillimakkaroiden jääneen matkasta.
Todettuamme, että komiaa on, jatkoimme metrolla kohti keskustan hulinaa. Kaunis iltapäivä oli kirvoittanut väkijoukot suurin määrin liikkeelle ja Oslo näyttäytyi varsin eläväisenä ja vilkkaana. Kuninkaanlinnat, keskuspuistot katusoittajineen ja arkkitehtuuriset luomukset hämmästeltyämme, päätimme suunnata Oslon Beverly Hills'iin Aker Bryggeen (http://www.visitoslo.com/en/activities-and-attractions/boroughs/aker-brygge-tjuvholmen/) syömään.



Aurinko alkoi hiljalleen painumaan mailleen ja se toimi meillekin merkkinä suunnata kulkumme takaisin Holmenkollenin maisemiin. Matkalla pohdiskelimme, miten nuori, valmistumisen kynnyksellä ollut kokinalku on vuoden aikana kasvanut ja millainen kehitysmahdollisuus tämä on hänelle ollut. Ennakkoluulottomasti ja rohkeasti kansainväliseen työssäoppimiseen lähteneestä opiskelijasta on kasvanut kollegoiden suuresti arvostama ja pidetty työkaveri. Vaikka työssäoppimisen alussa oli jopa hieman koti-ikävää ja yksinäistä, oli yhteisö ottanut uuden jäsenen nopeasti osaksi porukkaa. Monikulttuurisuus työyhteisössä helpotti tehtäviin perehtymistä, jota vielä oma uteliaisuus edesauttoi. Ennenkuin metromatkan päätteeksi erosimme tahoillemme, totesimme, että on oikeastaan melko vaikeaa kuvitella miten kansainvälinen työssäoppimispaikka voisi olla parempi ja helpommin lähestyttävämpi kuin mitä Voksenåsen on osoittanut olevansa.
Tuleva perjantai onkin sitten viimeinen vierailupäiväni Voksenåsenilla. Tiedossa on iltavuoro muutaman uuden tuttavuuden kanssa. Se, mitä se tuo tulleessaan, on sitten taas uusi tarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti