lauantai 28. toukokuuta 2016

6. pv / Vierailukohteena Voksenåsen Kultur og Konferansehotell (Oslo, Norja)

Viimeistä viedään

Perjantai 27.5. oli jo valjennut auringonpaisteeseen kun availin silmäluomiani ja huoneeni verhoja. Alkanut päivä olisi viimeinen varsinainen vierailupäiväni Voksenåsenilla. Päivän epistolana tulisi olemaan Team Finlandin iltavuoro lämpimässä piisissä. Keittiön koko vahvuus on myös tänään ensi kertaa täysin pohjoismaalainen, kun toisena työparina häärivät viikinkien jälkeläiset Theresa ja Ingrid.
Aamupäivä vierähti hotellilla ja sen aurinkoisella terassilla erilaisissa kirjallisissa tehtävissä ja vähän jo tavaroita keräillen kasaan. Iltavuoron jälkeen on nimittäin jo kiire nukkumatin matkaan, jotta seuraavan päivän kotimatka sujuisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Saapuessani keittiölle henkilökunnan yhteiselle lounaalle, pääsin nauttimaan keittiömestari Bjarnen valmistamaa äyriäispastaa. Täytyy todeta, että kun käytössä on niinkin suuri valikoima tuoreita äyriäisiä kuin täällä, niin maut ovat aivan erinomaisia. Vatsa hymyillen tartuimme illan töihin, joita itse asiassa ei ollut kovin paljon. Tiedossa oli ainoastaan ennakkoon varattu 20 hengen menu ja mahdollisesti muutama a la carte -asiakas.
Näinpä minä tartuin seuraavan päivän esivalmisteluihin liimailemalla sokerisiirapilla norilevyjä toisiinsa kuivaamista ja jauheen valmistusta varten (ja jälleen, jos gastrotuntemus on rajoittunutta, kerrottakoon, että nori on merilevästä valmistettua paperinohutta levyä, jota käytetään mm. sushien valmistukseen).
Sopivasti tämän saatuani valmiiksi keittiöpäällikkö Oscar huhuili minua kaffelle ja katsomaan kaikki paperiasiat kuntoon. Hän oli lopettelemassa vuoroaan ja ei olisi paikalla enää ennen lähtöäni. Siinä kaffetellessa kiittelimme toinen toisiamme vuolain sanoin ja Oscar kannusti kovasti opiskelijoitamme olemaan rohkeita lähtemään heille työssäoppimaan. Itse kerroin olleeni erittäin vaikuttunut heidän henkilökunnan osaamisesta, puitteistaan ja työkulttuuristaan, joka varmasti antaisi tulevaisuudessakin opiskelijoille unohtumattoman oppimiskokemuksen ja lukuisia elämyksiä. Se oli sitten niin sanotusti ha det bra eli morjens, ja minä siirryin seuraavan työn pariin eli suolaamaan ja vacumoimaan vesimelonia 12 tunnin matalalämpökuivatusta varten.
Vihdoin olimme auki ja ihmisiä alkoi valumaan sisään. Yllätykseksemme normaalista poiketen a la carte -asiakkaita olikin kolmisenkymmentä ja ennakkoryhmä vielä päälle. Sujuvalla yhteispohjoismaalaisella toiminnalla emme saaneet edes kiirettä aikaan ja vieraat saivat ateriansa liukkaasti pöytään.
Tarjolla tänään oli asiakkaan valitsema menu, johon he olivat halunneet alkuruoaksi marinoitua rapusalaattia, pääruoaksi lohta tai possua ja jälkiruoaksi suklaakakkua.



Pian tarjoilija tulikin kertomaan, että viimeiset asiakkaat ovat maksamassa ja serviisi on näin ollen valmis. Enää melonit yöksi kuivumaan uuniin 50 asteeseen ja lopputyöt, niin päivä oli osaltamme taputeltu. Omalta osaltani tuli taputeltua myös varsinainen job-shadowing Voksenåsenilla ja oli aika suunnata ajatukset kohti kotimatkaa. Kuinka se sitten sujui, onkin taas uusi tarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti